Kalamarkkinat ja pallonpyöritystä

Jostain syystä aika on helppo unohtaa tuijotellessa pentujen tohinoita ja kaikki muu tuppaa helposti jäämään tekemättä... Apinat rellestävät kuten viidakon tapoihin kuuluu. Merkkarit, äitinsä mukaan lukien, kävivät jo tiukkasävyisen keskustelun kalan syönnistä. Helmillä oli kylppärissä kasa fileoituja fisuja, joista lapsukaiset yrittivät osingoille. Innokkaasti pennut yritti käydä liki kokonaisten kalojen kimppuun, vaikka repimisestä ja raatelusta huolimatta ei suuhun tainnut jäädä paljoa muuta kuin maku. 'Vee' ja 'Vau' eivät tyytyneet pelkkään kalakasaan vaan molemmat yrittivät rosvota myös Helmin suusta. Tästä seurannut hervoton ärinä ja jopa pieni tölväisy 'Vaun' niskaan, eivät vaikuttaneet typyihin edes sen vertaa että olisivat kalasta irrottaneet. 'Irmeli' sen sijaan istahti ihmettelemään jotta miksi ihmeessä se noin murisee..?

Lelukori alkaa olla suosittu paikka. Jos sinne ei ole suunnattu tutkimusmatkoja tai tavaraa revitty alas, niin sitten siellä on joku nukkumassa. Pyöriteltävät ja revittävät esineet on hauskimpia. Iänikuisen vanha, iso aktivointipallo saa kolisten kyytiä pitkin lattioita vaikkei nameja sisällä olekaan.

Viikon vanhat kuvat...

3 viikkoa (ja risat)

Jostain syystä uusien kuvien siirto ei ota taaskaan onnistuakseen, valitan. Kokeilen päivällä jälleen uudelleen.
 

Jokaisella naperolla on yläleuassa hampaiksi kutsuttuja pieniä teräviä naskaleita ja osalla myös alhaalla. Ja niitä käytetään kiitettävästi... Kukaan ei tällä hetkellä vaikuta mitenkään ääniaralta, mikä on hyvä :) Pennut tutustuvat ympäristöönsä edelleen ilahduttavan reippaasti hännät tötteröllä kulkualustasta riippumatta ja ottavat asiakseen selvittää perinpohjin kaiken vastaan tulevan. Alustoina on mm. laattaa, betonia, puuta, paperia, muovimattoa... Tänään on osa on tehnyt tuttavuutta myös metallin kanssa; metallikupit, rautametso ja valkokankaan teline ovat saaneet osansa niin käpälästä kuin vähän hampaastakin kun niitä on pitänyt testailla. Oven takana hämärässä "väijyi" pentuja hiukan isompi pehmoleluterrieri ja odotin mielenkiinnolla että kuinka siihen reagoidaan. Jokainen "ärrin" kohdannut heittäytyi sen kummemmitta esittelyittä suoraan painimatsiin ja nyppimään ärri-paran kulmakarvoja. Kaikkea tietysti säesti ärinä, josta oikeakin terrieri olisi ollut ylpeä ;)


Muutenkin lelut ovat nyt alkaneet kiinnostaa, niitä pyöritellään ja revitään tai niiden päällä kiipeillään. 'Vesan' (aka Pertsa) kanssa otettiin ensimmäinen taistelumatsi saalisrätillä. Nyt ei kyllä voinut sanoa että "Vesa ei vaan tajuu..!" nimittäin kaveri oli heti kiinni tekokarvassa, tavoitteli sitä etukäpälillä ja hampailla ja antoi vielä parit kunnon tapporavistukset. Sama toistui aina kun rättiä vähän liikautti. Kun lakkasin leikkittämästä sillä, kohteeksi valikoitui allerkirjoittaneen housun lahje. Julmettu ärinä oli kiinnittänyt jo mammakoirankin huomion joka tuli kirputtamaan poikansa selkänahkaa, jälkimmäisen siitä millään muotoa piittaamatta.
Helmi on selvästi ilahtunut siitä että pennut leikkivät (=puuhaavat muutakin kuin syövät) ja se intoutui vanhaa ärri-leluakin vähän riepottamaan malliksi jälkikasvulleen.

Ruokaa ja retkeilyä

Tuskaista joskus näiden nettiyhteyksien kanssa, aina ne on pikki juuri silloin kun niitä ehdottomasti tarvitsisi. Jospa tunnetusti kolmas kerta...
Ruuan lisäksi maailma pentulaatikon ulkopuolella on alkanut kiinnostaa ja osa kulkeekin jo melko näppärästi omin avuin laatikosta ulos. Tuttavuutta eri asioihin tehkevät reippaasti omaan tahtiinsa eikä esimerkiksi liukkaalle lattialle eksyminen paljoa hetkauta.

Pari kuvatusta päivän touhuista. Syönti on niiiin siistiä jotta... :)

  

 

Näin täällä

Pahoittelen liian hiljaista päivitystahtia ;)
Pentulaatikossa rähistään ja painitaan hännät vipattaen, haastetaan toisia ja kiipeillään toisten päälle. Mielipiteet tuodaan välillä kovastikin julki. Rohkeasti tutkivat paikkoja jo laatikon ulkopuolellakin, tänään haastoivat riitaa pesuvadin kanssa... Nenä toimii aika mukavasti, hyvin ilmaisevat mm. minulta tuoksuvat, siellä täällä lojuvat tavarat kuten villasukat tai tossut. Hyvä alku :)
Illalla saivat ensimmäistä kertaa maisteltavakseen jauheliha-kermaviilimössöä mikä osoittautui menestykseksi. Neljä ensimmäistä ryntäsi laatikosta ulos ja imaisivat tarjoilut hetkessä. Äänistä päätellen osa meni nenän kautta... Joten   maitobaarin antimien lisäksi ruokatarjoiluun kuuluu nyt myös tuhdimpi eväs. Hiukan epäilen kyllä että 9 sievän ja herttaisen hoffilapsen sijaan meillä asustaakin samanmoinen määrä hirmuisia porsaita. Kuka on vaihtanut mun kultamussukat tuollaisiin mekastaviin, sotkeviin ja törkeyksiä huuteleviin kauhukakaroihin, häh?

Kuvatodisteita tuleepi huomiseen mennessä kun pääsen tuonne toiselle koneelle.

2 viikkoa ja risat jo

Kuvia joudutte vielä hetken odottamaan, ei ole kertakaikkiaan ennättänyt räpsimään. Silmät on tosiaan auki ja liikkuminen näyttää kovin huvittavalta kun topakasti yrittävät pysyä jaloillaan mutta aina kun vauhti yhtään kiihtyy niin keikkaa johonkin suuntaan :) Pertsa-poju on oppinut heiluttamaan häntäänsä ja uutterasti sitä nyt sitten vispaakin kaikille. Sitä kiinnostaa myös maitobaarin lisäksi moni muu asia. Kuten vaikka äiskän suu, sinne yritetään mennä ihmettelemään ja kaivelemaan, tietysti häntä heiluen... Helmi söi pari päivää sitten possun saparoa laatikossa ja sekin oli jännä juttu, äippä itse ei tosin ollut erityisen ilahtunut tunkeilijoista herkun kimpussa.

Kiinteää ruokaa ei olla vielä aloiteltu. Maitoa tulee hyvin ja pennut vaikuttaa kylläisiltä joten katsellaan vielä vähän aikaa.

Kukkuu!

Silmät ovat auenneet kaikilla pentusilla tänään ja ne näyttävät heti paljon vanhemmilta... :)

Tyttöjen kuvista puuttui "Irman" kuva, mitään hätää sillä ei ole. On vain sen verran vikkelä kaveri että yksikään kuvista ei onnistunut ;)

Helmin vatsalinjaa...

Vertailuksi pyynnöstä pari kuvatusta mahasta näin viiveellä ;).

 

Perustantta v. 2007, kuva by Siukku

31.12. eli 56vrk

 

1.1.10 eli 57vrk

 

6.1. eli 62 vrk

Viimeinen kuva on otettu vajaa 5 tuntia ennen ensimmäisen pennun syntymää.

...pojat

Pertsa

 

 

Kutospoju

 

Seiska-Reiska

 

 

Kasi

  

Ensimmäinen viikko takana; tytöt kuvissa

Pikkulikka

Kolmostypy

 

Tänttärä

 

Vee

  

 

Valtakunnassa kaikki hyvin

Pikkujullia lukuunottamatta muilla on syntymäpainosta heilahdettu ohi. Korvat lurpattavat ja paino nousee kaikilla ihan mukavaan tahtiin. Maitoa tulee hyvin ja Hemp joutuu välillä vähän herättelemään jälkikasvuaan ruokailemaan ettei aivan pakahdu.

Helmi on siirtynyt "normi"ruokintaan. Se on todella nihkeästi syönyt eiliseen asti. Eilen se yritti pihalla kähveltää hirvenpään, mutta sisälle tullessa lihamössö ei kelvannut. Toiveikkaana vilkuili junnujen kuppeja joten annoin sille oman satsin nappulaa. Ilme olisi voinut olla tyyliin "Jes, ei enää vauvanruokaa!" ja nappulat hävisi ennätysnopeasti. Tähän mennessä sitä onkin mennyt sitten pari litraa, eli vika ei ollut ruokahalussa vaan ruuassa...

 

Mustiaisista tulee harmaata...

...karvoihin Äitimuorille. Ja jos sama tahti jatkuu niin epäilemättä jossain vaiheessa minullekin ;)

Pentujen normaalivikinän ja uikutuksen olen jo oppinut suodattamaan heräämättä, poikkeuksellisiin ääniin herään kyllä. Yksi mikä takuuvarmasti saa hereille on aikuisten koirien vikinä tai läähätys. Tässä nimenomaisessa tapauksessa siis Helmin piippaus, johon heräsin viime yönä vissiin 4-5 kertaa... 

Vaikka sitä ei enää päivisin häiritsekään se että pennut makoilee missä sattuu niin ilmeisesti öisin se tahtoo pitää ne "ulottuvilla". Merkkareista ainakin Vee ja Irma on kuitenkin ilmeisesti kapinallisia jotka juoksentelevat omia teitään vanhemman toiveista piittaamaatta. Joka ainoa kerta kun havahduin ja kurkkasin laatikkoon, tilanne oli se että H yritti huolestuneena vinkuen pyydystää karkuun mönkivää nassikkaa. Palauttaminen muiden joukkoon oli sitten aina operaatio sinänsä. Aiemmin Helmi on tarvittaessa siirtänyt pentuja ottamalla ne suuhun ja kuljettamalla niitä muutamia senttejä kerrallaan niin lähellä lattiaa että pennut ovat saaneet tukea pohjasta. Homma ei kuitenkaan toimi enää niin sillä nämä tytöt kieltäytyvät yhteistyöstä tässäkin kohdin. Heti kun äiti ottaa kiinni, alkaa rimpuilu ja vikinä. Ja siitä tietysti seuraa se että äiti päästää irti ja tarkastelee huolestuneena pennun kuntoa kunnes yrittää taas. Ja sama toistuu ja toistuu ja... Ainoa tapa saada vielä vähän unta on palauttaa itse se karkaileva nassikka muiden seuraan. Tätä tapahtuu vain öisin enkä mä tiedä että häiritseekö Helmiä pennun väärä paikka vai uikkaileeko pennut mennessään, mä en ainakaan kuule mitään muuta kuin Helmin.

En muuten ole koskaan nähnyt minkään rotuisen 5 päiväisen pennun liikkuvan ympäriinsä yhtä nopeasti kuin Vee. Se säntää vilauksessa pentulaatikon päästä toiseen tavalla joka muistuttaa epämääräisesti laukkaa. Se ikäänkuin ponnistaa etujaloilleen ja siirtää painon eteen. Kun etujalat ei kannattele, takajalat astuvat remmiin työntäen pennun vahvasti eteenpäin jälleen etujalkojen varaan.  Meno näyttää aika hurjalta ja ehdottoman tehokkaalta. Se ei ryömi ja kroppa koskettaa lattiaa korkeintaan toinen pää kerrallaan, keinuhevonen siis ;D

Pojat kuvin

Velikulta vitospoika, "Brewster" aka "Pertti"

Naamasta näkee jotta asenne on kohdallaan alusta asti

 

 

 

Kutosjannu

 

 

Seiskapoika

 

 

Kasipoika, "Poju", uroksista pienin ja vikkelin.

 

Pertsa, rapiat puoli kiloa ja sytkäri, vähän vähemmän:

 

"Kasa huudettu!"