Yhyy. Kaksi kertaa yön aikana heräsin toiveikkaana Helmin puuhasteluun, että nyt! Juu, ei.
Vatsa on eilisen aikana laskeutunut selvästi, kyljet on hiukan kavenneet ja mahanalus valahtanut. Pirteä ja reipas se kyllä on, vaikka suurimman osan ajasta rötköttää laatikossaan. Eilen oli kuljettanut vanhoja luunkappaleita petilleen ja urakalla nakersi niitä siellä. Yhdessä vaiheessa havahduin siihen että Helmi murisee ja ihmettelin että mikäs nyt on. Kurkistus oven taakse paljasti laatikossaan luuta jyrsivän Helmin lisäksi uniltaan heränneen pikkumiehen joka murinasta piittaamatta sitkeästi istui koiran vieressä sitä silitellen ja kertoen miten ihana Hempu onkaan. Oma rauha on nyt todellakin pop, sillä normaalisti se sulattaa lapsilta mitä vain korkeintaan silmiään pyöritellen. Illalla oli vaihteeksi myös varsin nälkäinen ja iltaruoka katosikin kupista kokonaisuudessaan alta aikayksikön. Liekö liikunnalla ollut sitten ruokahalua kasvattava vaikutus sillä Jussi ajeli eilen moottorikelkalla nuorempien koirien iloksi tuossa pellolla ja Helmi oli sitten heti oivaltanut mihin tarkoitukseen kelkkaurat oli: se oli iloisena jolkutellut pitkin peltoa uria pitkin...
"Oma" eläinlääkäri on onneksi tänään palannut lomilta vahvuuteen, joten tarvittaessa päästään ainakin turvallisiin käsiin. Toivottavasti ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti